Perinneyhdistyksen 50-historiikki

JÄÄKÄRIPERINTEEN VAALIJAT

Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ja Jääkärisäätiö

Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry ja Jääkärisäätiö perustettiin molemmat vuonna 1972. Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen, joka aluksi perustettiin Jääkärinuoret-nimellä, tehtävänä on vaalia ja ylläpitää Jääkäripataljoona 27:n muistoa ja henkistä perintöä sekä vaalia pataljoonan syntyyn vaikuttaneita ihanteita. Tehtävä on muuttunut jonkin verran sitten yhdistyksen perustamisen. Tähän ovat vaikuttaneet erityisesti jääkärien poistuminen keskuudestamme sekä jääkäriaatteen ylläpitämisen lisäksi tavoite lisätä Suomen itsenäisyysaatteita, itsenäisyyden hankkimista ja itsenäisyyden säilyttämistä koskevaa tietoutta.
Jääkärisäätiö perustettiin ennakoivasti jatkamaan Jääkäriliiton työtä sen jälkeen, kun jääkäreitä ei enää olisi keskuudessamme. Jääkärisäätiön tarkoituksena on säilyttää ja kehittää niitä ihanteita, jotka aikanaan aiheuttivat Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n syntymisen ja jotka sittemmin ovat sävyttäneet jääkärien toimintaa sisäisesti ja ulkonaisesti vapaan Suomen hyväksi.
Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen ja Jääkärisäätiön tehtävät vaikuttavat hyvin samanlaisilta. Miksi siis perustaa samana vuonna kaksi samaan päämäärään tähtäävää organisaatiota? Prikaatikenraali evp. Asko Kilpinen, joka on ollut sekä Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen hallituksen että Jääkärisäätiön hallituksen puheenjohtaja, kirjoitti Jääkärisäätiön ja perinneyhdistyksen työnjaosta jääkäriperinnetyössä Parole-lehteen vuonna 2015 seuraavasti: ”Vuosien mittaan on moni jääkäriperinnetyöhön sitoutunut kysynyt, miten säätiön ja perinneyhdistyksen toiminnat eroavat toisistaan? Sami Sihvo totesi kerran puheenjohtajakaudellaan, että työnjako on selvä: ’Säätiöllä on rahat ja perinneyhdistys tekee työt!’”

1970-luvulla Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen ja Jääkärisäätiön toimintamuodot ja -tavat vakiintuivat. Jääkärinuorten aloittamia kevät- ja syysretkiä jatkettiin, kevättalvella järjestettiin vuosikokous ja vuosikokousillallinen ja loppusyksyisin perhejuhla. 1970-luvulla perinneyhdistys aloitti myös matkat Hohenlockstedtiin. Kaikkiin näihin tilaisuuksiin kutsuttiin myös jääkäreitä ja jääkärinrouvia. Perinneyhdistyksen paikallisosastojen perustaminen alkoi 1970-luvulla.

Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen ja Jääkärisäätiön toiminta monipuolistui 1980-luvulla. Perinteisten kokousten, retkien ja perhejuhlien lisäksi perinneyhdistys ja Jääkärisäätiö järjestivät jääkärien kotiinpaluun juhlat Vaasassa kaksi kertaa, vuosina 1983 ja 1988. Hohenlockstedtiin tehtiin kaksi matkaa, vuosina 1984 ja 1987. 1980-luvun alussa käynnistyi vitriinien, muistomerkkien ja muistomerkkilaattojen hankkiminen jääkäriliikkeen tärkeiden tapahtumien, etappireittien ja etappitalojen sekä aktivistien ja tukihenkilöiden muistojen kunnioittamiseksi. Vuonna 1986 perinneyhdistys laati muistion pitkän tähtäimen toiminnastaan ja vuonna 1988 perinneyhdistys osallistui ensimmäistä kertaa Saksan Jääkäriliiton jääkäripäiville. Merkittävin 1980-luvun tapahtumista oli Jääkäriliiton toiminnan lopettaminen vuonna 1988. Tuolloin vastuu liiton toiminnasta siirrettiin Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistykselle ja liiton varat otti haltuunsa Jääkärisäätiö.

1990-luku oli suurten mullistusten aikaa Euroopassa. Saksat yhdistyivät lokakuussa 1990. Vuonna 1991 Neuvostoliitto romahti, Baltian maat itsenäistyivät, Varsovan liitto lakkautettiin ja sen myötä Varsovan liiton Itä-Euroopan jäsenvaltiot aloittivat irtautumisensa sosialismista.
Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen toiminta monipuolistui 1990-luvulla, ja erilaisten tilaisuuksien ja tapahtumien määrä kasvoi merkittävästi. Vuosikokouksia ja vuosijuhlia ryhdyttiin järjestämään myös Helsingin ulkopuolella. Kevät- ja syysretket korvautuivat kesäretkellä ja matkoilla Baltiaan jääkärien jäljille. Jääkärien kotiinpaluujuhlat Vaasassa järjestettiin kahdesti. Hohenlockstedtissa järjestettävälle Finnentagille ja Saksan Jääkäriliiton jääkäripäiville perinneyhdistys ja Jääkärisäätiö ryhtyivät osallistumaan säännöllisesti. Lisäksi perinneyhdistyksen tiedotustoimintaa tehostettiin 1990-luvulla monin tavoin.

2000-luvulla Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen toiminta jatkui siitä, mihin 1990-luvun lopulla jäätiin. Merkittävin muutos uudella vuosikymmenellä oli strategiasuunnittelun aloittaminen vuonna 2000. Tämä toi yhdistyksen toimintaan päämäärätietoista pitkäjänteisyyttä, kun tuleville vuosille päätettiin aiheet, joihin asianomaisina vuosina keskityttiin. Perinneyhdistyksen tunnettavuutta pyrittiin lisäämään monin tavoin, muun muassa median ja internetin keinoin, näyttelyin sekä järjestämällä erilaisia muistojuhlia. Perinneyhdistyksen ja Jääkäriliiton toiminta Saksassa ja Latviassa lisääntyi myös.
2010-luvulla jääkäriliike täytti 100 vuotta ja jääkäreihin liittyviä tapahtumia muistettiin ja juhlittiin monin tavoin, merkittävimpinä näistä jääkäreiden koulutuksen aloittamisen 100-vuotisjuhlat Hohenlockstedtissa vuonna 2015 ja jääkäreiden kotiinpaluujuhlat Vaasassa helmikuussa 2018. Kaikki järjestetyt tapahtumat kasvattivat suuren yleisö tietämystä jääkäriliikkeestä ja lisäsivät perinneyhdistyksen tunnettuutta sekä kotimaassa että ulkomailla. Finnentag, yhdistyksen kesäpäivät, jääkäriseminaari Kortesjärvellä ja Saksan Jalkaväkipäivät kuuluivat perinneyhdistyksen ohjelmaan edellisten vuosikymmenten tapaan. Yhdistyksen internet-kotisivut uusittiin ja Parole-lehdestä ryhdyttiin julkaisemaan myös sähköistä versiota.

Perinneyhdistyksen toimintasuunnitelma- ja vaalikokouksessa vuonna 2017, kun jääkäriliikkeen 100-vuotisjuhlat olivat vielä meneillään, nousi esille kysymys: mitä tehdään sen jälkeen, kun jääkäriliikkeen 100-vuotisjuhlat ovat ohitse? Tämä käynnisti perinneyhdistyksen strategian tarkistukset. Työn päämääränä oli yhdessä Jääkärisäätiön kanssa löytää ne nykyaikaiset keinot ja välineet, joilla jääkäriperinteitä tehdään edelleen tunnetuksi ja ylläpidetään tulevaisuudessa. Uusi strategia hyväksyttiin keväällä 2019. Mutta sitten tuli korona. Alkuvuonna 2020 maailmanlaajuinen koronapandemia (COVID-19) levisi Suomeen. Tämä tuli vaikuttamaan perinneyhdistyksen toimintaan merkittävästi, mutta ei lamauttanut sitä. Matkat ja retket jäivät vähäksi aikaa järjestämättä, mutta kokoukset pystyttiin pitämään joko etäkokouksina internet-yhteyksin tai niin sanotulla hybridimallilla, jolloin kokoukseen oli mahdollista osallistua paikan päällä tai etäyhteyksin. Myös muuta toimintaa järjestettiin internetin välityksellä. Muun muassa vuoden 2021 Finnentag järjestettiin etäyhteyksin.
Perinneyhdistyksen ja Jääkärisäätiön tehtävät eivät ole aikojen kuluessa muuttuneet. Toimintatapoja on kuitenkin kehitetty vastaamaan toisaalta mahdollisuuksia ja toisaalta tarvetta ja ajan henkeä. Perinneyhdistyksen jäsenmäärä vaihteli 2010-luvulla runsaan 1 800:n ja runsaan 2 000:n välillä, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä jäsenmäärä oli laskenut runsaaseen 1 900 henkilöön ja vuonna 2022 jäseniä on runsaat 1 700. Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistystä vaivaa sama tauti kuin kaikkea järjestötoimintaa: Kiireisillä ihmisillä on yhä vähemmän aikaa järjestötoiminnalle. Lisäksi jäsenkunta ikääntyy. Tämä on näkynyt jäsenmäärän hienoisena laskuna, varsinkin sen jälkeen, kun jääkäriliikkeen 100-vuotisjuhlat olivat ohitse.

Tärkeä kysymys siis on: miten toimintaan saadaan mukaan työikäisiä ja nuoria niin, että perinneyhdistys pystyy ylläpitämään jääkäriaatetta myös toisen vuosisadan? Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Valtonen vastaa tähän haasteeseen seuraavasti: ”Perinneyhdistyksen ja Jääkärisäätiön vaalima aihe on iätön. Upea jääkäriperintömme on täynnä mielenkiintoisia tarinoita, joiden omistajina on koko Suomen kansa. Luulen, että saamme asiallemme jatkossakin vahvan tuen, eikä vain ’uskovaisilta’, vaan laajemmaltakin piiriltä. Haasteita perinneyhdistyksellä tulevaisuudessa riittää, mutta jääkärien tarina on kuolematon.”

Jääkärisäätiö on 50:n toimintavuotensa aikana myöntänyt stipendejä, apurahoja ja avustuksia hieman yli miljoona euroa. Miten säätiön toiminta jatkuu tulevaisuudessa, sitä arvioi säätiön hallituksen puheenjohtaja Pertti Laatikainen seuraavasti: ”Säätiön ja perinneyhdistyksen roolijako jatkuu myös tulevaisuudessa. Säätiö tarjoaa taloudelliset resurssit ja perinneyhdistys järjestää toiminnan. Perustoiminta on säilynyt menneinä vuosikymmeninä aika samanlaisena, mutta Jukka Pennasen ajasta alkaen toimintaan on saatu pitkäjänteisyyttä, kun perinneyhdistykselle laadittiin strategia. Jääkärisäätiön varainhoidosta vastaa hallitus, jossa on maanpuolustushenkisiä talouselämän, tiedemaailman ja Puolustusvoimien edustajia. Jääkärisäätiö pystyy tukemaan perinnetoimintaa ainakin samalla tasolla kuin tähän mennessä on tehty.”

Jääkäriperinnetyön tukena on jo vuodesta 1931 alkaen ollut Parole-lehti, joka vuodesta 2011 alkaen on ilmestynyt myös sähköisenä.

Jääkärikanslia, alun perin Jääkäriliiton kanslia, oli ja on edelleen jääkäriperinnetyön keskuspaikka. Se sijaitsi aluksi useissa osoitteissa Helsingissä ja vuodesta 1958 alkaen Pohjoisrannassa Helsingissä, mistä se muutti nykyiseen paikkaansa Maanpuolustustaloon Töölöön loppukesällä 2018.