Jääkärit siviiliyhteiskunnassa
Jääkäripataljoona 27:n kirjoilla olleista neljä viidestä palasi siviilielämään. Osa heistä oli vain lyhyen ajan Jääkäripataljoona 27:n riveissä. Eräät jääkärit siirtyivät siviilielämään vasta pitkän sotilasuran jälkeen.
Niille jääkäreille, jotka palasivat entisiin ammatteihinsa jääkärinä allekirjoitetun yhden vuoden sitoumuksen päätyttyä, ei paluu ollut helppoa. Monelta oli opiskelu jäänyt kesken, eikä sen jatkaminen aina onnistunut. Raskain oli niiden jääkäreiden osa, jotka olivat elättäneet itsensä ruumiillisella työllä, mutta joiden terveys oli heikentynyt ruumiinvamman tai kroonisen sairauden johdosta. Parhaiten paluu siviilielämään onnistui jääkäreiltä, jotka palasivat viljelemään omaa maatilaansa, hoitamaan liikeyritystään tai jotka olivat hankkineet työpaikan takaavan ammattikoulutuksen.
Syksyllä 1938 tehdyn tilaston mukaan jääkäreitä oli liikealalla noin 250. Työläisiä oli 233, maatalouselinkeinon harjoittajia 150, käsityöläisiä 53, merenkulun palveluksessa 17, opetustoimessa 7, poliisitoimessa 18, eläinlääkäreitä 12, lääkäreitä 4, sanomalehtimiehiä 8 ja muissa ammateissa kymmeniä jääkäreitä. Sotavuosien jälkeen liikealalla toimineiden jääkärien määrä kasvoi entisestään. Jääkärikenraaleista, jotka erosivat syksystä 1944 lähtien vakinaisesta palveluksesta, 21 toimi jonkin aikaa merkittävissä tehtävissä liikealalla.
Merkittäviä tehtäviä
Sotien jälkeen monet jääkärit toimivat merkittävissä tehtävissä siviiliyhteiskunnassa. Välittömästi jatkosodan jälkeen kenraalimajuri Armas- Eino Martola oli lyhyen ajan 2. ulkoministeri ja kenraaliluutnantti Väinö Valve puolustusministeri. Kolme jääkäriä oli maaherrana, joskin kaksi heistä vain lyhyen ajan. Sen sijaan siviilielämään siirtynyt kenraalimajuri Martola oli tässä tehtävässä pitempään. Hän oli Uudenmaan läänin maaherra vuosina 1944–1946. Kenraalimajuri Martolan ansiot olivat suuret myös kansainvälisen yhteistyön alalla. Hän oli Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Dag Hammarskjöldin sotilaallinen neuvonantaja vuosina 1956–1958. Vuonna 1966, jolloin hän täytti 70 vuotta, hänet nimitettiin YK:n Kyproksella olevien joukkojen komentajaksi. Hän oli tässä tehtävässä vuoteen 1969 asti. Hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi vuonna 1982.
Jääkärit politiikassa
Kuusi jääkäriä oli vuosien 1924 ja 1945 välillä ministereinä. Ministerinä toimivat eri vaiheissa eversti Lauri Malmberg, kenraalimajuri Hugo Österman, kenraalimajuri Karl Lennart Oesch, eversti Olli Paloheimo, kenraalimajuri Armas-Eino Martola ja kenraaliluutnantti Väinö Valve.
Varsinainen poliittinen toiminta jäi jääkäreille muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vieraaksi. Vakinaisessa sotapalveluksessa olevilta säädökset kielsivät poliittisen toiminnan. Kenraalimajuri Martti Wallenius toimi Lapuanliikkeen pääsihteerinä ja kapteeni Arvid Kalsta perusti heikoin tuloksin oman puolueen.
Kansanedustajiksi valittiin kaksi jääkäriä, silloinen eversti evp Aarne Sihvo vuosina 1919– 1920 ja entinen hilfsgruppenführer Eirik Hornborg vuosina 1916–1920 ja 1924–1927. Rehtori Hornborgilla oli poikkeuksellisen laaja historiallinen ja sotilaallinen asiantuntemus. Hän oli puheenjohtajana useissa sotilaskysymyksiä käsitelleissä valiokunnissa.
Jääkärit siviilihallinossa
Valtion siviilihallinnossa oli myös jääkäreitä, mutta he eivät nousseet merkittäviin asemiin. Kenraalimajuri Armas-Eino Martola toimi Uudenmaan läänin maaherrana 1944–46. Pisimpään korkeata siviilivirkaa hoiti kenraalimajuri Johan Arajuuri. Hän oli Helsingin poliisikomentaja vuosina 1934–1944.
Sotien jälkeen monet jääkärit toimivat merkittävissä tehtävissä siviiliyhteiskunnassa. Välittömästi jatkosodan jälkeen kenraalimajuri Armas- Eino Martola oli lyhyen ajan 2. ulkoministeri ja kenraaliluutnantti Väinö Valve puolustusministeri. Kolme jääkäriä oli maaherrana, joskin kaksi heistä vain lyhyen ajan. Sen sijaan siviilielämään siirtynyt kenraalimajuri Martola oli tässä tehtävässä pitempään. Hän oli Uudenmaan läänin maaherra vuosina 1944–1946. Kenraalimajuri Martolan ansiot olivat suuret myös kansainvälisen yhteistyön alalla. Hän oli Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin Dag Hammarskjöldin sotilaallinen neuvonantaja vuosina 1956–1958. Vuonna 1966, jolloin hän täytti 70 vuotta, hänet nimitettiin YK:n Kyproksella olevien joukkojen komentajaksi. Hän oli tässä tehtävässä vuoteen 1969 asti. Hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi vuonna 1982.
Jääkärit talouselämässä
alouselämän palvelukseen siirtyneistä jääkäreistä monet tekivät mittavan päivätyön. Heitä oli pääjohtajina, toimitusjohtajina ja monilla muilla paikoilla yritys- ja liikemaailmassa. Suurin osa siviilielämään siirtyneistä jääkäreistä oli kuitenkin työmiehiä, maanviljelijöitä, käsityöläisiä, yksityisyrittäjiä tai toimistotyöntekijöitä. Useat jääkärit muuttivat siirtolaisina Amerikan Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Australiaan saakka.
Talouselämän palveluksessa olleista jääkäreistä monet tekivät mittavan päivätyön. Kenraaliluutnantti Leonard Grandell toimi Valtion Metallitehtaiden, myöhemmän Valmetin, keskuskonttorin johtajana vuosina 1944–1946. Finnairin edeltäjän Aero Oy:n toimitusjohtajana hän oli vuosina 1947–1960. Kenraalimajuri Heikki Kekoni oli Ph. U. Strendberg & K:ni Oy:n toimitusjohtajana.
vuosina 1938–1953. Everstiluutnantti, konsuli Ragnar Nordström johti vuodesta 1922 lähtien toistakymmentä hyvin menestynyttä merenkulkualan liikeyritystä. Eversti, vuorineuvos Olli Paloheimo oli H. G. Paloheimo Oy:n ja sen sisaryhtiöiden johdossa vuodesta 1926 lähtien.
Hän toimi Kajaani Oy:n toimitusjohtajana ja hoiti monia tärkeitä luottamustehtäviä alansa työnantajajärjestöissä. Kenraaliluutnantti Paavo Talvela oli vuodesta 1931 lähtien usean eri teollisuusalan johtopaikoilla. Myös monet muut jääkärit tekivät elämäntyönsä talouselämän palveluksessa.
Kulttuurin piirissä
Jääkäreiden kaunokirjallinen tuotanto on yleensä kytkeytynyt tavalla tai toisella jääkäreiden sotilaalliseen elämäntyöhön. Jääkärivuosien unohtumattomia kokemuksia lukuisat jääkärit ovat kuvailleet muistelmien ja romaanien muodossa. Näitä julkaisuja on noin kolmekymmentä. Tunnetuimpia jääkäriaikojen kuvaajia ovat Erik Heinrichs, Eirik Hornborg, Jalmari Kara, Ruth Munck, Heikki Nurmio, Saara Rampanen, Aarne ja Jussi Sihvo, Viljo Tuompo sekä Sulo-Veikko Pekkola.
Martti Wallenius ja Eero Manninen ovat saaneet mainetta Peräpohjolan luonnon kuvaajina. Eirik Hornborg on kirjoittanut lukuisia ruotsinkielisiä historiallisia romaaneja. Jalmari Karan romaanituotanto on laaja ja korkeatasoinen. Heikki Nurmio on salanimellä ”Aarne Mustasalo” kirjoittanut sarjan nuorisoromaaneja.
Ainoa jääkäri, joka on saavuttanut menestystä sekä kirjailijana että säveltäjänä, on Sam Sihvo, jonka tuotantoon kuuluu muistelmateoksen ja kirjoitelmien lisäksi kaksi laulunäytelmää. Toinen näistä, ”Jääkärin morsian” vuodelta 1921, saavutti lähes ainutlaatuisen menestyksen. Laulunäytelmä kuuluu edelleen suomalaisten teatterien ohjelmistoon.
Tunnetuin jääkäritaiteilija on kuvanveistäjä, professori Lauri Leppänen. Hänen käsialaansa ovat jääkäriliikkeen Hohenlockstedtiin, Vaasaan ja Latviaan pystytetyt muistomerkit. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Eino Leinon patsas Helsingissä ja Minna Canthin patsas Tampereella.